Suomalaisista työssäkävijöistä 40 prosenttia ei ole kokenut häirintää työssään edellisen 12 kuukauden aikana, ilmenee tutkimusyhtiö Verian julkistamasta Häirintäbarometrista. Työssäkäyvät kokevat häirintää eri toimialoilla ja eri tehtävissä hyvin eri tavoin. Suurin häirintää kokeneiden osuus on terveys- ja sosiaalipalveluissa, tukku- ja vähittäiskaupoissa sekä kuluttajapalveluissa.
Työelämän häirintää koetaan erityisesti terveys- ja sosiaalipalveluissa
Vähemmistöryhmiin kuuluminen altistaa suomalaisen työssäkävijän merkittävästi useammin häirinnän kohteeksi verrattuna muuhun väestöön.
Tutkimusyhtiö Verian julkistamasta Häirintäbarometrista 2023 ilmenee, että kokemus syrjintäperusteisesta häirinnästä, seksuaalisesta häirinnästä ja muusta epäasiallisesta kohtelusta vaihtelee toimialoittain ja eri työtehtävissä. Kuusikymmentä prosenttia kaikista kyselyyn vastaajista kertoo kokeneensa jotain häirinnän muotoa, mutta hyvinvointialueilla työskentelevistä osuus on yli seitsemänkymmentä prosenttia. Myös kunnissa, kuntien omistamissa yhtiöissä sekä järjestöissä on useammalla työssäkäyvällä kokemuksia häirinnästä kuin suomalaisilla keskimäärin.
Verian kyselytutkimuksessa häirinnästä ja syrjinnästä ei käsitelty tekojen mahdollista rangaistavuutta eikä muuta asemaa lain edessä. Häirintäbarometri keskittyy työssäkäyvien henkilökohtaisiin kokemuksiin mahdollisimman konkreettisilla kysymyksillä.
Työelämässä koetaan häirintää usein muidenkin kuin työtoverien taholta. Työtoverit ovat kuitenkin häirinnän aiheuttajina suurin ”häiritsijöiden” ryhmä (38 % häirintää kokeneista vastaajista). Asiakkaat ovat toinen suuri ryhmä (29 %), minkä jälkeen tulevat esihenkilöt (13 %). Naiset kokevat häirintää korostuneesti asiakkaiden ja esimerkiksi potilaiden taholta, miehet taas työtoverien taholta.
Verian Häirintäbarometrissa selvitettiin, miten niin sanottu valtaväestö eroaa vastaajista, jotka määrittelevät itsensä kuuluviksi johonkin vähemmistöryhmään. Vastaajat määrittelivät itsensä vähemmistöryhmiin kuuluviksi esimerkiksi toimintaa rajoittavan vamman, transsukupuolisuuden, kulttuuritaustan, syntyperän, uskonnon harjoittamisen tai ei-heteroseksuaalinen suuntautumisen perusteella. Seitsemän kahdeksasta vastasi, että ei kuulu mihinkään vähemmistöryhmään.
Vähemmistöryhmistä eniten häirinnän kokemuksia kasaantuu suomalaisessa työelämässä niille, joilla on toimintaa rajoittava vamma. He kohtaavat muuta väestöä enemmän eristämistä ja tarkoituksellista loukkaamista sekä tunnetta siitä, etteivät he voi ilmaista mielipidettään.
Useissa häirinnän muodoissa yhdistelmä, jossa työssäkäyvä suomalainen on nainen, nuori, vähemmistöryhmään kuuluva ja taloudellisesti ahtaalla, kasaa selvästi enemmän kokemuksia häirinnästä.
Kyselyssä käytettiin käsitettä kontaktiammatti. Kontaktiammatteja ovat esimerkiksi myyjä, opettaja, sairaanhoitaja, lähihoitaja, tarjoilija tai asiakaspalvelija. Kontaktiammatissa toimiminen lisää häirinnän kokemuksia noin viidenneksellä, mikä koskee syrjintäperusteista häirintää, seksuaalista häirintää sekä muuta epäasiallista kohtelua.
Häirintäbarometri 2023 osoittaa, että häirintää koetaan edelleen fyysisessä ympäristössä (77 %). Lopuissa kokemuksista tapahtuma liittyi tavalla tai toisella digitaaliseen ympäristöön. Alle viisi prosenttia ilmoitti kokeneensa työelämän häirintää sosiaalisessa mediassa.
Tuloksissa näkyy, että yrittäjät eivät eroa juurikaan muusta väestöstä. He tunnistavat samankaltaiset asiat häirinnäksi ja kokevat häirintää suunnilleen muuta väestöä vastaavasti. Yrittäjät kuitenkin kokevat, että häirintää (muuta kuin seksuaalista häirintää) on omalla työpaikalla erittäin vähän. Näin vastasi 76 % yrittäjistä, kun koko Häirintäbarometrin aineistossa osuus on 66 %. Tämä selittyy osittain sillä, että monet yrittäjät työskentelevät yksin. Yrittäjät kokevat helpoksi häirintään puuttumisen esimiehenä: 56 prosenttia vastasi erittäin helppoa tai melko helppoa. Kaikista esimiehistä näin vastasi 44 prosenttia.
Puolet Häirintäbarometriin vastanneista kertoo, että heidän työpaikallaan esiintyy loukkaavia puhe- tai käytöstapoja vähintään melko vähän. Toinen puoli ilmoittaa, että näitä tapoja ilmenee erittäin vähän. Erittäin paljon tai melko paljon loukkaavia puhe- tai käytöstapoja kertaa kohtaavansa 7 % vastaajista. Seuraava kuvaaja esittää vastausjakauman:
Seuraava kuvaaja esittää jakaumat kysymykseen, jossa selvitettiin, uskovatko vastaajat työnantajan ottavan vastuuta häirinnän ehkäisemisestä myös silloin, kun häirintää ei koeta perinteisesti ajateltuna työpaikalla työajalla työyhteisön sisällä.
Oikeiston ja vasemmiston kannattajien välillä ei ole yksiselitteisiä eroja siinä, kuinka paljon vastaajat kertovat kokeneensa edellisen 12 kuukauden aikana häirintää työelämässä. Suurista puolueista erottuu kokoomus, jonka kannattajista 47 % vastaa, että heillä ei ole häirintäkokemuksia. Keskisuurista puolueista vihreät erottuu siinä, että 33 % vastaa, ettei häirintäkokemuksia ole ollut lainkaan. Kaikkien vastaajien osalta osuus on 40 %.
Puoluekannatus ”reagoi” tilastollisesti voimakkaammin siihen, millaista käytöstä pidetään seksuaalisena häirintänä. Seksikkääksi kehuminen olematta varma, että toinen osapuoli sitä arvostaa on käytöstä, jota 71 prosenttia vastaajista pitää seksuaalisena häirintänä. Perussuomalaisista tätä mieltä on 61 %, äänestämättä jättävistä 59 %. RKP:n kannattajista pitää käytöstä häirintänä 86 %, vihreiden kannattajista 82 %. Samankaltaisia eroavuuksia näkyy poliittisen kannan perusteella myös seksuaalissävytteisessä vitsailussa sekä ulkonäön kommentoinnissa.
Kysymyksessä siitä, mikä ymmärretään seksuaalisena häirintänä, näkyy voimakkaasti vastaajan koulutustaso. Mitä korkeampi koulutus, sitä herkemmin kyselyssä luetellut tilanteet ymmärretään seksuaaliseksi häirinnäksi. Korkea koulutus vaikuttaa selvemmin kuin esimerkiksi korkea tulotaso.
Esitimme myös esimerkkejä erilaisesta käytöksesta ja kysyimme, koetaanko tilanteet seksuaalisena häirintänä:
Häirintäindeksin numeroarvo on laskettu 11 koetusta erityyppisestä häirinnän kokemuksesta, joita ovat
Yllä luetellut komponentit kuvaavat sitä, onko vastaaja kokenut edellisen 12 kuukauden aikana kyseistä häirintää. Poikkeuksen tekee ”Minua ei ole tarkoituksellisesti kuunneltu”, jonka kohdalla edellytyksenä on ollut häirintäkokemuksen säännöllinen toistuminen.
Jokaiselle vastaajalle on laskettu summa sen mukaan, kuinka monta erityyppistä häirintäkokemusta hänellä on ollut edellisen 12 kuukauden aikana. Summa voi vaihdella nollasta yhteentoista. Häirintäindeksi on laskettu näiden, vastaajille laskettujen summien väestöpainotettuna keskiarvona.
Kyselytutkimuksen vastaajille määriteltiin käsitteitä seuraavasti:
Häirintäbarometrin 2023 kyselytutkimuksen data ja siihen liittyvä raportti on hankittavissa Verian. Ne voidaan toimittaa joko sellaisenaan tai siihen voidaan liittää täydentävä, halutun kohderyhmän lisätutkimus. Tietoja palvelusta antavat Mikko Hormio ja Riikka Soivio, joiden yhteystiedot ovat tämän tiedotteen lopussa.
Verian toteutti Häirintäbarometrin kyselyvaiheen tutkimuksen 17.4.–4.5.2023. Tutkimusaineisto kerättiin Kantarin vastaajapaneelissa internetissä.
Kohdejoukon muodostivat manner-Suomen 18–68 vuotiaat, jotka ilmoittivat kyselyssä olleensa työelämässä edellisen 12 kuukauden aikana. Vastaajina oli 3043 henkilöä, jotka painotettiin vastaamaan väestöä. Tilastollinen virhemarginaali on suurimmillaan koko aineiston tasolla 1,8 prosenttiyksikköä suuntaansa.
Häirintää ei ”tapahdu”. Tekijänä on ihminen ja kohteena on ihminen. Häirintä aiheuttaa ikävien henkilökohtaisten kokemusten ja tragedioiden lisäksi merkittävää haittaa tuottavuudelle. Häirinnästä kumpuava mainehaitta voi kohdistua yksittäiseen työnantajaan tai kokonaiseen toimialaan.
Häirinnästä tarvitaan säännöllisesti päivitettävää vertailukelpoista tietoa. Tietoa tarvitaan eri toimialoilta ja toimialojen välisistä eroista, jotta ongelmiin voidaan puuttua ja työelämää kehittää parempaan suuntaan.
Autamme sinua matkalla häirinnän ja syrjinnän vähentämiseen. Ja suunnitellaan yhdessä sinulle tehokkain tietopaketti, joka auttaa ongelmien hahmottamisessa.